Naiseläjä

”Sinä olet aina ollut pelkuri. Sinä olet heikko ja vätys!”

”Sinä et ole elossa! Kuulitko? Sanon sinulle, että sinä et ole elossa! Tämä paikka on yksi helvetin ruumishuone!”

”Vainajat ovat eri kerroksissa kuin elävät. Tämä on ennemminkin sairaala, jossa minä olen potilaana. Ihminen, joka sinun laillasi noin kovasti haluaa päästä elämästään eroon, kuuluu potilaaksi aivan toisenlaiseen sairaalaan.”

”Me lopetamme keskustelun tähän.”

”Niin lopetamme. Älä vaivaudu enää minun vuokseni. Mutta älä estä Pojua, äläkä muitakaan.”

* * *

”Siirrän sinulle osakkeiden enemmistön. Olet osoittautunut loistavaksi johtajaksi. Yhtiö menestyy erinomaisesti sinun johdollasi.”

”Sinun ei tarvitse tehdä sitä, Isoäiti. Se voi olla vääränlaista luopumista. Parempi, kun pidät kiinni syistä, jotka sitovat sinut ulkopuoliseen maailmaan.”

”Poju, minullekin voi sattua jotain. Voin sairastua. Kuolemakin on mahdollinen, jopa täällä.”

”Älä ajattele sellaisia, Isoäiti!”

”Isävainajasi mukaan minun ei olisi muuta kuulunutkaan ajatella. Hän ei koskaan hyväksynyt tätä.”

”Hänellä oli omat päähänpinttymänsä.”

”Olen iloinen siitä, että sinä ja perheesi olette päätyneet horroksen kannalle.”

”Teimme päätöksen vaimon kanssa yhdessä. Jo lasten takia oli itsestään selvää, että valitsemme tämän, kun aika koittaa.”

”Mutta ei vielä pitkään aikaan. Olette paljon paremmassa kunnossa kuin minä teidän ikäisenänne.”

Isoäiti piti tauon, jota hänen jälkeläisensä ei keskeyttänyt.

”Sisaruksesi eivät pidä tästä järjestelystä. He ovat kunnianhimoisia. Heistä tuntuu, että heidät jätetään ulkopuolelle.”

”Niin. Mutta yhtiötä johdetaan sinun ohjeidesi mukaisesti.”

”Heillä oli mahdollisuutensa. Heillä on ne edelleen, mutta ei yhtiön johdossa. Perustakoot oman yhtiönsä! Siellä saavat toimia niin kuin tahtovat. Mutta yksi asia vielä näistä järjestelyistä, Poju.”

”Mikä, Isoäiti?”

”Haluan säädökseen kirjattavaksi, että sinun jälkeesi osakkeet palautuvat minulle, jos emme ehdi sopia muuta.”

”Sehän on itsestään selvä, Isoäiti.”

”Tarkoitan sillä yhtiön parasta. Haluan, että sinä ja minä neuvottelemme yhdessä seuraajastasi, kun sen aika koittaa. Se voi olla joku lapsistasi, mutta sitä ei voi päättää tuntematta henkilöä ja selvittämättä hänen kykyjään johtaa yhtiötä.”

”En voisi kuvitellakaan toisenlaista ratkaisua, Isoäiti.”

”Yksi asia, Poju. En halua, että äitisi käy enää minua tervehtimässä. En jaksa kuunnella hänen saarnojaan siitä, kuinka horros on syntiä. Jonain päivänä hän vielä keksii vetää johdot irti!”

* * *

”Rouva! Rouva, herätkää!”

”Mitä? Mitä nyt?” sopersi Isoäiti pöpperössä. ”Ai, tekö…?”

Mies kumartui lähemmäs Isoäitiä, joka terästi katsettaan ja käänsi päätään hänen suuntaansa jäähileiden rapistessa.

”Sinulla on huonoja uutisia, niinkö?”

”Niin, rouva.”

”Onko yhtiölle tapahtunut jotain?”

”Ei, rouva. Yhtiö voi hyvin.”

”Kenelle on sattunut? Onko Pojulle tapahtunut jotain?”

”Pojulle ja hänen perheelleen. He paloivat kaikki kuoliaaksi, kun heidän ilma-aluksensa syttyi tuleen tänään, kolme tuntia sitten.”

Koska Isoäiti ei sanonut mitään, mies jatkoi:

”Ensimmäinen varatoimitusjohtaja on ottanut ohjat käsiinsä säädöksenne mukaisesti.”

”Oliko se onnettomuus?”

”Virallinen tiedonanto kuului niin, mutta alus räjähti ilmassa.”

”Sitten se oli liian sopiva onnettomuudeksi.”

”Mahdollisesti.”

”Poju käytti kovia otteita. Hän sai monet vastaansa.”

”Se voi olla kilpailijoiden tekosia tai yhtä hyvin joku yhtiön sisältä.”

”Jatka vain.”

”Mutta se voi olla myös joku suvustanne.”

”Tulit liian vähillä tiedoilla. Mitä minä voin muka määrätä tehtäväksi tämän perusteella?”

”Tulin vain kertomaan käsitykseni.”

”Teit siinä oikein, mutta olisit voinut tulla vasta viikon kuluttua.”

”Mitä haluatte minun tekevän?”

Isoäiti oli vaiti hetkisen.

”Vuoden sisällä, mutta aloittakaa vasta puolen vuoden kuluttua, eliminoitte tarpeellisen määrän kilpailijoita. Älkää unohtako heidän perheitään.”

”Siinä kaikki?”

”Toistaiseksi.”

Isoäiti käänsi katseensa pois ja mies nousi ja poistui. Koskaan aikaisemmin Isoäiti ei ollut odottanut horrosta epätoivoisesti, eikä se koskaan ennen ollut tuntunut viipyvän.

* * *

”Isoäiti kulta, herää jo!”

”Ai, sinä!” Poju oli sisarussarjan ainoa, jolle Isoäiti oli suonut hellittelynimen, joten sellaista ei ollut hänen nuoremmalla veljellään.

”Minulle kerrottiin huhu, että yhtiö siirtyisi kilpailijoiden haltuun.”

”Isoäiti, sellaiseen en ole antanut aihetta. Itse asiassa moni kilpailija on menettänyt henkensä viime kuukausina.”

”Siitä minulle ei ole kerrottu mitään. Kauanko Pojun kuolemasta nyt on?”

”Puolisentoista vuotta.”

”Vietittekö Pojun hautajaisia?”

”Poju perheineen haudattiin asiaankuuluvin menoin.”

”Minä haluaisin nähdä hautajaiskuvaelman. Minulle ei ole näytetty yhtään kuvaa.”

”Hoidan asian. Hautajaiset olivat komeat. Korkein valtiojohtokin oli paikalla. Pahoittelen, ettemme ottaneet sinuun yhteyttä aikaisemmin. Olimme niin surun murtamia.”

”Ymmärtäähän sen. Ei tässä huomaa ajankulua. Minua ei ole viety tapaamistiloihin sen jälkeen, kun minulle kerrottiin onnettomuudesta.”

”Kuka siitä kertoi?”

”Joku lääkäri tai hoitaja. Kävi vain lyhyesti ilmoittamassa.”

”Se selviää kyllä. Toivottavasti hän oli hienotunteinen.”

”Hän oli oikein osaaottava, mutta eihän siinä sellaista ajattele.”

”Mitä teemme yhtiön kanssa? Varatoimitusjohtajat ovat suvun ulkopuolisia. Ei heille voi uskoa perheyritystä.”

”Kai minun sitten täytyy ottaa jälleen hallituksen puheenjohtajuus.”

”Meitä on monta sisarusta jäljellä, jotka voimme hyvin astua Pojun saappaisiin.”

”Mutta Poju oli niin omavaltainen. Hän ei päästänyt teitä lähellekään yhtiön hallintoa. Te ette ehkä ole tarpeeksi kouluttautuneita.”

”Olemme opetelleet erityisesti onnettomuuden jälkeen. Olemme yhdessä Pojua tehokkaampia. Yksi on helppo nujertaa, mutta ei montaa. Pojun suuri virhe oli pitää itseään korvaamattomana, suorastaan kuolemattomana.”

”Se oli virhe häneltä. Selusta pitäisi aina turvata. Hänellä oli kyllä taipumusta ajattelemattomuuteen.”

”Yhtiö ei voi eikä saa olla yhden ihmisen varassa.”

”Montako teitä on valmiina ottamaan vastuuta?”

”Me kaikki neljä olemme täysin valmiit. Vain merkki sinulta ja ryhdymme johtamaan yhtiötä.”

”Kuka puuttuu?”

”Nuorin sisaristamme. Hän on vielä sisäoppilaitoksessa eivätkä hänen taipumuksensa sovi yhtiön tehtäviin. Ja hän on aivan liian nuori.”

”Mutta te muut?”

”Minä, nuorempi veljeni, jos muistat – ”

”Muistan toki.”

”Sekä kaksostytöt.”

”Sisarpuolenne.”

”Ovat meille kuin aidot siskot. Olemme kuin yhtä perhettä kaikki.”

”Poju oli liiaksi oman tiensä kulkija.”

”Ikävä myöntää, mutta näin on.”

”Ei, parempi myöntää. Tosiasioita ei kannata kiistää.”

”Me tarvitsemme valtuutuksen.”

”Minä järjestän sen. Lähetä juristi puheilleni.”

”Kyllä, Isoäiti. Tiedäthän, että me rakastamme sinua aina.”

”Tietenkin tiedän. Hyvästi nyt!”

”Hyvästi, Isoäiti!”

* * *

Pages: 1 2 3 4 5

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *