Klassisia satuja aikuisempaan makuun
Tyttö, joka astui leivän päälle
Olipa kerran tuhma tyttö, jonka äiti sai moneen kertaan pyytää häntä tekemään palveluksia, joita toiset lapset tekevät iloiten ja mielellään, ja joka ei siltikään tahtonut totella. Äiti pyysi häntä viemään syötävää isoäidille, joka asui pitkän kävelymatkan päässä. Tyttö kieltäytyi ensin, mutta muisti sitten, ettei isoäiti ollut nähnyt hänen uusia juhlakenkiään. Isoäiti varmasti ilahtuisi niistä, vaikkei juuri nähnyt eikä kuullutkaan hyvin, ja antaisi ehkä hiukan rahaa. Ja jos isoäiti ei antaisi, hän kyllä ottaisi rahaa itse isoäidin laukusta. Niin hän oli tehnyt monet kerrat, eikä isoäiti ollut huomannut mitään.
Äiti varoitti tytärtään pukemasta parhaita kenkiään jalkaan, mutta tyttö ei kuunnellut. Otettuaan isoäidille tarkoitetun eväskorin hän lähti matkaan. Jonkin aikaa kuljettuaan hän ymmärsi äidin olleen oikeassa. Maa oli vielä märkä sateesta ja kengät tahriutuivat ja likaantuivat joka askeleella, vaikka niitä kuinka varoi. Tyttö päätti kuitenkin pyyhkiä kengät puhtaaksi eväskoria peittävällä liinalla, ennen kuin astuisi isoäidin taloon. Silti matkaa oli ikävä tehdä, ja tyttö oli jo kääntyä takaisin kotiin ja syödä eväät itse paluumatkalla, mutta ajatus isoäidin rahoista sai hänet jatkamaan.
Ja surkeuksien surkeus! Aivan kuin tyttö ei olisi jo kärsinyt riittävästi. Nyt edessä oli niin suuri lätäkkö, ettei sen yli millään päässyt kastelematta kenkiä likomäriksi. Kiertäminenkään ei ollut mahdollista, sillä mätäs oli metsässä niin märkää, että sinne astuminen olisi aivan sama asia. Mikä nyt neuvoksi?
Hetken tilannetta surkuteltuaan tyttö katsoi koriin. Siellä oli pullo halpaa punaviiniä ja iso hiivaleipä. Hän otti hiivaleivän ja asetti sen keskelle lätäkköä. Sitten hän astui molemmilla jaloillaan sen päälle ja harppasi lätäkön yli. Leipä imi vettä lätäköstä kuin sieni, niin että tyttö sai puristella ja ravistella sitä aika tavalla, ettei se olisi ihan valunut. Sen jälkeen hän pisti leivän takaisin koriin ja peitti sen liinalla.
Lopulta tyttö saapui isoäidin mökille. Isoäiti ilahtui kovasti ja otti heti pitkän kulauksen viiniä. Sitten isoäiti kävi halukkaasti kiinni leipään, mutta ihmetteli muutaman palan syötyään, miksi leipä oli niin kostea.
– Äiti keitti lihalientä ja kastoi leivän siihen, että siinä olisi enemmän makua, sanoi tyttö.
Isoäiti kiitti tyttärensä hyvyyttä ja söi leipää suurella halulla. Isoäiti kehui myös tytön uusia kenkiä sekä antoi tälle vähän rahaa. Paluumatkalla aurinko oli jo kuivattanut tien ja tyttö laskeskeli iloisesti isoäidin antamia rahoja sekä niitä, jotka oli ottanut tämän laukusta omin luvin.