Lorut
Kultainen herne
Löysi palosta herneen Herne maahan, ympärille vartio
puutarhuri kerran, – ei kukaan voisi varastaa.
jok’ aivan umpi kultaa Tuotiin vettä, paistoi aurinko,
ol’ painonsa verran. ja lehmät kakki parastaan.
Sanoi hovissa naiset: Kului viikko, kului kuu,
”Tästä saadaan kiva koru!” ei verso vihree, ei kulta.
vaan kunkun tuumat toiset, ”Huonoako vesi, paiste, jokin muu,
niistä nousi kova poru. vai käännetäänkö multa?”
”Herne herneen syy ”Alla mullan”, joku ties’,
juuren, vesan, palon tautta; ”arvo kullan tipo ties’.
hernemetsän kultaisen Vain köyhtyy joka mies,
saamme kultaherneen kautta!” jos sijoita ei otsa hies’.”
Kun kaikki teki tenää,
ei kunkku kestänyt enää,
vaan veti herneen nenään.