Lorut
Neiti Nella Hienonen
Neiti Nella Hienonen Huusi neiti Hienonen
tuli mökkiin muorisen vuoteellansa seisoen:
tätiänsä tapaamaan ”Ah, nyt riitti,
kävi hän näin halaamaan. tämä sodan siitti!”
Ilta meni mukavasti,
kunnes päästiin yöhön asti. Viritteli ansoja
´ varten hiirikansoja,
Silloin tehdä niistä täysi loppu
narinaa siihen oli Nellan hoppu.
rapinaa
ripinää Juusto herkku tempun teki:
ja ropinaa. hiiriraukkain sielu heti
´ taivahaiseen vilahti,
Sitten kun vain loukku kilahti.
vilinää Uni Nellan silmään saapui,
kilinää pelännyt ei hiirten haamui.
hälinää
ja kolinaa. Kun aamu kaunis valkeni
´ ja kalmankenttä selkeni,
Ja sitten: niin neiti Nella Hienonen
ei siunaaman rauhaa, pois heitti hiiret loukkuineen.
ei ummistettua silmää,
ei levollista unta,
ei unellista lepoa
vaan
tuntu
outo
kauhu
heti
jokin hiiren hiuksiin veti.