Satasanaiset

Perusta

Katto ja seinät riitelivät, kummalla on tärkeämpi tehtävä.

–        Pitäkääs sadetta ilman minua, sanoi katto. – Ei siinä seinät auta yhtään!

–        Ilman meitä et suojaisi ketään, sanoivat seinät. – Niin että mikä katto sinä silloin olisit?

–        Mutta teitä onkin oltava monta, ei seinäksi riitä yksi eikä kaksikaan, saati pitelemään minua, vastasi katto.

Lattiasta ei kukaan välittänyt, mutta aikansa kuunneltuaan se tokaisi:

–        Ja minulla on vaatimaton kunnia kannatella koko seurakuntaa harteillani.

Elämän pyörä

–        Sinä se sitten olet koko ajan jaloissa, tuhahti minuuttiviisari ohi rientävälle sekuntiviisarille.

–        Aika rientää, enkä halua yhdenkään hetkistäni valuvan hukkaan. Siksi pyyhällän kuin tuulispää! Hui, huii! huusi sekuntiviisari vastaukseksi.

–        Noh, vauhtia siinä! Liikettä! komensi minuuttiviisari matelevaa tuntiviisaria.

–        Ei tässä iässä enää tarvitse välittää pienistä. Antaisit sinäkin nuorison olla ja hoitaisit vain omat asiasi, murahti tuntiviisari.

Vaan kun aika täyttyy, ei kysytä, missä vaiheessa kukin oli. Kun veto loppuu, niin jokainen pysähtyy.

Pullo

Pullo heräili hietikossa, eikä muistanut mitään eilisestä. Siinä se kökötti, puoliksi esillä, vilkuillen ohikulkijoita halveksivasti.

–        Toivottavasti joku arvoiseni korjaa minut talteen, ennen kuin korkkini hapertuu, sillä minä hallitsen etiketin ja minulla on vielä paljon annettavaa. Enkä minä ole täynnä itseäni, vaikka mitä sanoisivat. Asia vain on niin, että sisimpäänsä kannattaa varjella, eikä avautua kenelle hyvänsä.

Se itse vain ei tajunnut sitä, mikä muille oli läpinäkyvää, nimittäin, että se oli raukka aivan tyhjä.

Pages: 1 2 3 4 5 6 7 8

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *